Jo vain haiseepi aatto, tuumaili Kekki. Niin piparinen usva jotta, Kekki jatkoi.
Ja silli haisovaa ja kinkku, jatkoi Ljuudmila. Ootellaanko myö pukkia?
Kekki haroi hiuksiaan ja vastata röyhtäeli, joo.
Kekki ja Ljuudmila tarpoivat käsi kädessä yli tuvan avaruuden akkunan äärelle. Sieltä näki hyvin hankeen, josko sieltä sitä elämätä ilmaantuisi. Pukkia putkahtaisi.
Huomenissa selviää. Sekä Kekin kummitäti, että tarinahetkon jatko.