Aika on jukaista vuoden ansioitunein. Kilpailu olikin tällä kertaa tiukka. Toiseksi jäi kirjoittaja, jonka inttöpisteet riittäisivät normaaliolosuhteissa hyvinkin korkealle, mutta tällä kertaa intelletkuellisyys painoi vaaassa enemmän.
Vuoden suolinkaisen ensylttypediatuntemus on omaa luokkaansa. Väitöskirjatasoa suorastaan. Ala kuin ala. Tämä suolinkaisemme osaa vääntää ihka oman näkemyksensä betonista. Viesteilynsä lukija saadaan tuntemaan oma vähäpätöisyytensä kaikissa mittakaavoissa. Suolinkaisspesialistimme julkaisee tekstejään usealla foorumilla. Myös muualla kuin keskustelupalstoilla, mikä varoituksen sanana mainittakoon. Huolellisesti artikuloiden ja laajaan lukeneisuuteensa nojautuen hän perustelee asioille näkökulman, jota ei parane mennä arvostelemaan. Keskustelua ei sinänsä synny, koska suolinkaisemme mielestä maailmaan mahtuu vain rajoitettu määrä mielipiteitä, joista hänellä on jo hallussaan suurin osa.
Onneksi olkoon Teo, Teodoraakkis, Teukka, Tepiili, Teovatkuli. Lapsella on monta nimeä.
Niin, kukas tuli toiseksi? Hatsaturjania harmittanee nyt.