salakapakka

ja minä itte.
Meikkis, mä, mää.
Mie.
Me, myself and I.
Meikäläinen,
minun vaatimaton persoonani,
jaa mää vai?

Juu. Sinä.

Minun suruni on suuri.

Se on suurempi kuin sinun.
Pakkohan sen on olla. Muuten se ei rintaani pakottaisi niin ja näin ja vielä toisinpäin.

Sinä et tiedä suremisesta mitään!

Minä tiedän,
koska minulla on suru joka on suruasi suurempi.
Minun suruni on maailman suurin.
Jos toiset tietäisivät miten suuri se on
he ottaisivat minut syliinsä ja lohduttaisivat minua
sen sijaan, että vähättelevät.

Vähättelevät, vähättelevät, vähättelevät
ja luulevat tietävänsä jotain surusta.

Voi heitä.