salakapakka

Murjooko maailma? Murjo takaisin.
Tänään on 21.07.2018 05:04

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Alueen säännöt


Muista tekijänoikeudet! Jos lainaat otteita jonkun toisen runosta tai tarinasta, mainitse lähde. Tai ainakin, että teksti ei ole omaasi.



Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 13 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 24.03.2009 13:55 
Poissa
***
Avatar

Liittynyt: 02.12.2008 21:42
Viestit: 13867
Niistä seeproista....
tahi niiden tunteista mitään tiedä.

Kirjoittaa osaan. Opin kirjoittamaan kansakoulun 1. luokalla. Kertotaulun opin vasta 3. luokalla, mutta se ei kuulu tähän.

Äidin kieltä en ole nähnyt 3:meen 10:een vuoteen saati että äiti olisi kielioppia esittänyt. Mitä nyt naapurinkakarat kieltä näyttivät. Ja luokkakaverit ja sittemmin toverit joskus.

Haluan eritoten ja varsinkin, että tekstejäni lukevat minä, minä ja minä jotka ovat ainoat, jotka todellakin ymmärtävät mitä sanon. Eiku kirjoitan.

Viimeiseksi haluan.

Pyöritä, lennätä sanoja omaan tahtiisi, oi sinä lukija, jolla en nyt tarkoita Fxxx. Vaan sitä, joka tulkitsee tätä kirjoitusta siten kun hän vain voi.

Saatan luulla kirjoittaneeni jotain nyt. Vaikka luultavasti en ole sitä tehnyt. Ainakaan virheettömästi.

Menköön.


Ilmoita tämä viesti
Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
ViestiLähetetty: 15.04.2009 09:27 
Poissa
***
Avatar

Liittynyt: 02.12.2008 21:42
Viestit: 13867
Tämä kirjoituskisa takavuosilta muistui mieleeni. Millähän palstalla/foorumilla se olikaan? Silloin kirjoitukseen piti ujuttaa "viisisataametriä ennen" ja "aurinko värjäsi taivaanrannan purppuranpunaiseksi" tjn.

Ei tämä ihan kamalan huono silti mielestäni ole vaikkei kolmen kärkeen sijoittunut.


Haavoittunut enkeli eli kertomus eräästä lankeamisesta.

Viisisataa metriä ennen maanpintaa muutin mieleni. Ei, ei, ei ei! Olkoonkin, että näennäisesti olin suostunut, mutta en minä tosissani tänne halunnut.

Gabriel! huusin. GABRIEL! huusin kovemmin, mutta vastauksena huutooni kuulin vain tuulen huminaa. Aloin räpytellä siipiäni toivoen putoamisvauhtini siten hiljentyvän ja saavani lisäaikaa vastauksen odottamiseen. Mutta Gabbe ei vastannut. On se nyt kumma, missä mottubileissä se taas luuraa? Taitaa nauraa partaansa pilvenreunalla katsellessaan kuinka höyhenet sinkoilevat siivistäni vajotessani vääjäämättä kohti maata.

Gabriel, Gabriel. Pitihän sinun tietää, ettei minusta ole tähän. Valitsit väärän enkelin tehtävään. Miten minä nyt voisin auttaa maan päällä ketään? Oman elämänikin sotkin kun ennen aikojani uusissa lenkkitossuissani törmäsin Osuuskaupan seinään. Siihen päättyi oma maallinen vaellukseni. Minäkö muka Ihmisgepardi! Kaikkea sitä mieleeni tuleekin. Tosin oli minulla ollut huonompiakin ideoita. Tämä viimeisin vain koitui kohtalokseni.

Vaikka oli se kyllä mukavaa kun rakettimoottoreilla varustetuissa lenkkareissani juoksin kuin tuuli nostattaen valtavan pölypilven ilmaan. En vaan olisi saanut sillä kohtalokkaalla hetkellä vilkaista taakseni ihaillakseni sitä pölypilveä. Niinhän siitä sitten kävi, että juuri kun olin saanut vauhtini nostettua äärimmilleen, tuli kirjaimellisesti seinä vastaan.
Vauhdilla nytkin etenin vastaan räpiköinnistäni huolimatta. Aloin erottaa puitten latvat alapuolellani. Matkaa maahan ei liennyt enää sataakaan metriä ja minun oli ruvettava tosissani suunnitelemaan laskeutumispaikkaa. Ehkä armeliainta olisi sulkea silmänsä ja antaa mennä vaan. Luultavasti Gabrielilla oli sormensa tässäkin pelissä ja hän oli ennalta määritellyt putoamispaikkani. En hetkeäkään epäile, etteikö hän tiennyt mitä teki kun tönäisi minut alas.

Auts! Tunsin oksan raapaisevan kylkeäni. Ai, auh, ouh! Rapinaa sekä kahinaa ja sitten äkkipysähdys.

Avatessani silmäni näin pelkkää valkoisuutta. Mikä ihmeen paikka tämä on? Ehkä sittenkin olisi pitänyt pitää silmänsä auki. Taivas tämä ei voi olla, koska sieltähän minä juuri laskeuduin. Takamukseni alla tuntuvasta viileydestä saatoin päätellä etten helvettiinkään ole joutunut. Melko pian tajusin, että minua ympäröivä valkeus johtuikin siitä, että enkelinpukuni helmat olivat pudotuksessa nousseet niin sanotusti korviini ja puku peitti nyt näkökenttäni. Kiskoin helmat silmiltäni ja havaitsin istuvani keskellä likusteriaitaa.

Kotka oli siis laskeutunut. Tyylipisteitä tästä laskeutumisesta tuskin paljon saa, tuumin kömpiessäni aidan sisältä ulos. Kurkotin sädekehäni ylimmältä oksalta, oioin siipeni ja pukuni ja istahdin päätäni pidellen aidan viereen. Taisin hetkeksi menettää jopa tajuntani, jos se nyt enkeleille on mahdollista, mutta seuraava havaintoni oli, että istuin aidanseipäistä tehdyillä paareilla, joita kantoi kaksi poikaa. Hyvänen aika sentään! Minne he ovat minua viemässä? Vilkaisin pikaisesti ympärilleni ja näin taiteilijan luonnostelemassa lehtiöönsä. Meitäkö hän kuvasi?

Tästä alkanee uusi vaellukseni maan päällä. Nostin katseeni taivasta kohti. Voih, pääsi syvä huokaus rinnastani. Siellä ne nyt juhlivat paluutani maan päälle koska olivat sytyttäneet kaikki värivalot. Ihmiset vähäisellä ymmärryskyvyllään tosin luulivat, että aurinko värjäsi taivaanrannan purppuranpunaiseksi.

Taidetta aiheesta
http://www.ateneum.fi/default.asp?docId=14139

Musiikkia aiheesta
http://www.youtube.com/watch?v=GdZn7k5rZLQ


Ilmoita tämä viesti
Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
ViestiLähetetty: 15.04.2009 09:50 
Poissa
***
Avatar

Liittynyt: 02.12.2008 21:42
Viestit: 13867
Ja nyt kun oikein rupesin kaivelemaan, niin löytyi tämäkin haastekisaan väsätty juttu.


Silakkaillallinen

Ei niin, etteikö minulla sinä iltana olisi ollut muutakin seuraa saatavilla, mutta nähdessäni jääkaappiin yksin jääneen silakan päätin istuttaa sen illallispöytään seurakseni.

Asetin silakan hellästi pyrstö edellä korkeaan ja kapeaan shampanjalasiin ja nostin lasin kaloineen pöydälle. Aluksi silakan katse tuntui harhailevan sen heilutellessa päätään puolelta toiselle, mutta kun kaadoin lasin täyteen snapsia se asettui paikoilleen ja selkeästi alkoi pyrkiä katsekontaktiin kanssani. Autoin sitä kääntämällä lasia siten, että sen oikean silmän katse osui minuun. Vasemmalla silmällään se näkisi ikkunasta ulos. Oletin, että maisemien katsominen saattaisi ilahduttaa sitä.

Kaadoin itsellenikin lasillisen snapsia ja kohotin lasini silakalle sanoen: ”Helan går ja Pohjanmaan kautta”, ja tempaisin lasin sisällön oikeaoppisesti nieluuni. Sitten olikin aika siirtyä alkuruokaan.

Koska en varsinaisesti ollut ajatellut saavani illallisvieraita olin varannut alkuruoaksi vain salaattia, mitä sitäkään en ollut viitsinyt tehdä, vaan haukkasin suoraan lavakurkun päästä palasen ja aloin pureskella. Tarjosin salaattia silakalle, mutta se ei tuntunut olevan kiinnostunut. Alkuruokaviiniksi olin valinnut espanjalaisen Costa del Sol Aqua Matic valkoviinin. Kaadoin sitä reilusti lasiini ja totesin silakalle, että olin tehnyt loistavan viinivalinnan. Rouskuttelin kurkkua ja kostutin kurkkuani viinillä. Syötyäni kaadoin itselleni toisen snapsin onnitellakseni itseäni hyvistä herkuista.

Otin esiin pääruoan. Kuten kerroin, en ollut odottanut illallisvieraita ja olinkin varannut pääruoaksi yksinkertaisen ja maittavan grillimakkaran. Kysyin silakalta halusiko se makkaran lämmitettynä vai kylmänä. Se ei taaskaan sanonut mitään joten päätin syödä makkaran ”noinas” eli kylmänä suoraan paketista. Pääruoan kanssa olin valinnut ranskalaisen Moulin Rouge Hermes de la Renta punaviinin, mutta sen olin valitettavasti ehtinyt juomaan jo edellisenä päivänä joten kaadoin itselleni snapsin.

Ja sitten oli tietenkin jälkiruoan aika. Koska illallinen oli tähän mennessä ollut melko runsas päätinkin, että kahvi ja konjakki saisi kuitata jälkiruoan. Silakalla ei tuntunut olevan mitään sitä vastaan. Olin kuitenkin niin uupunut syömisestä, etten viitsinyt ruveta keittämään kahvia. Enkä minä muutenkaan illalla kahvista välitä joten jätin kahvin väliin. Konjakkia en ollut muistanut ostaa ja korvasinkin sen snapsilla. Silakka ei tuntunut pistävän pahakseen sitäkään.

Siirryimme siitä sitten olohuoneen puolelle. Laitoin musiikin soimaan. Hidasta ja kaunista tanssimusiikkia kuunnellessani minun alkoi tehdä mieleni tanssia. Pyysinkin silakkaa parketille, ja koska olin näkevinäni sen nyökkäävän, vein sen tanssiin. Hyräilimme hiljaa musiikin tahtiin, poski poskea vasten. Taisin minä kertoa sille jotain menneisyydestäni ja ehkäpä suunnittelimme myös tulevaisuutta hieman.

Vaikka suloinen sielujen yhteys tuntui syntyneen jätin silakan olohuoneeseen nukkumaan ja itse siirryin sänkyyni. ”Kenties tämä ilta on alku kaiken kauniin” oli viimeinen ajatukseni ennen nukahtamistani.

Aamulla herättyäni muistin eilisen illan ja hymyilin onnellisena itsekseni. Hiivin olohuoneeseen katsomaan, olisiko silakka siellä vielä lasissaan. Siellähän se oli. Silmät punaisena ja haiskahtaen.
Kannoin silakan laseineen pihalle. Hetkeä ennen kun heitin lasin silakoineen ja snapseineen roskalaatikkoon silakka sanoi yllättäen ”- Sun pitäis varovaisempi noitten snapsien kanssa” säikäyttäen minut melkein hengiltä. Kehtasikin, mokoma kännikala.


Ilmoita tämä viesti
Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
ViestiLähetetty: 15.04.2009 09:56 
Avatar
Tän viimeisen tarinan muistan ja jo silloin se sai nauramaan ja saa edelleenkin. Kyllä sulla sitten välähtää :)))


Ilmoita tämä viesti
Ylös
  
Vastaa lainaamalla  
ViestiLähetetty: 15.04.2009 09:59 
Avatar
Niin ja olikohan mulla silloin siin samassa kisassa se itsehillinnästä oleva juttu. Se missä lopulta paljastu se suklaapatukka.


Ilmoita tämä viesti
Ylös
  
Vastaa lainaamalla  
ViestiLähetetty: 15.04.2009 10:02 
Poissa
***
Avatar

Liittynyt: 02.12.2008 21:42
Viestit: 13867
Tyylilyyli kirjoitti:
Niin ja olikohan mulla silloin siin samassa kisassa se itsehillinnästä oleva juttu. Se missä lopulta paljastu se suklaapatukka.

Toi silakkajuttu oli NK:n haastekisa, jossa hän antoi jokaiselle eri aiheen mistä kirjoittaa. Pahus, kun en muista olivatko nuo kisat Lifestylessä vai Laiffareissa? Niissä oli mahdottoman hyviä kirjoituksia. Varsinkin se, joka voitti sen "viisisataa metriä ennen" kisan. Tarina oli jostain urheilusuorituksesta ja tosi hyvin kirjoittetu. Niitä on kiva lukea jälkikäteen.


Ilmoita tämä viesti
Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
ViestiLähetetty: 15.04.2009 10:04 
Avatar
Umbrella kirjoitti:
Toi silakkajuttu oli NK:n haastekisa, jossa hän antoi jokaiselle eri aiheen mistä kirjoittaa. Pahus, kun en muista olivatko nuo kisat Lifestylessä vai Laiffareissa? Niissä oli mahdottoman hyviä kirjoituksia. Varsinkin se, joka voitti sen "viisisataa metriä ennen" kisan. Tarina oli jostain urheilusuorituksesta ja tosi hyvin kirjoittetu. Niitä on kiva lukea jälkikäteen.


Ei ainakaan laiffareissa ja toi silakka muistaakseni lifes tai sit kahvilassa.

Muok/ Liekkö edes enään siel tallessakaan..


Ilmoita tämä viesti
Ylös
  
Vastaa lainaamalla  
ViestiLähetetty: 15.04.2009 10:10 
Poissa
***
Avatar

Liittynyt: 02.12.2008 21:42
Viestit: 13867
Tyylilyyli kirjoitti:
Ei ainakaan laiffareissa ja toi silakka muistaakseni lifes tai sit kahvilassa.

Muok/ Liekkö edes enään siel tallessakaan..

Lifessä ne sitten olivat kai kaikki. Kahvilan aikoihin en muista osallistuneeni.


Ilmoita tämä viesti
Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
ViestiLähetetty: 15.04.2009 10:53 
Poissa
kiertoliittymäterttu
Avatar

Liittynyt: 04.11.2008 07:51
Viestit: 24548
Tyylilyyli kirjoitti:
Ei ainakaan laiffareissa ja toi silakka muistaakseni lifes tai sit kahvilassa.
Muok/ Liekkö edes enään siel tallessakaan..


Mun mielestä silakkaillallinen oli nimenomaan laiffareissa? Samoin tuo viisisataa metriä.
Sotkin jälkimmäisen yhteen normixin kirjoitukseen, siinä oli kans joku urheilusuoritus? Tallessa niitä ei mulla valitettavasti ole.


Ilmoita tämä viesti
Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
ViestiLähetetty: 13.11.2010 16:26 
Poissa
***
Avatar

Liittynyt: 02.12.2008 21:42
Viestit: 13867
Mitä tapahtuikaan kun olimme apteekkari Pillerstömin kanssa havainnoimassa luontoa?

Kirjoittanut Arnold Läkerström, Strömmin kunnanlääkäri evp.

Poiketen alkuperäissuunnitelmasta, jossa tarkoituksenamme oli suorittaa luontohavaintomme tavallisessa paikassamme eli kauppias Butikenströmin takapihalla, lähdimme metsään.

Ensimmäinen havaintomme metsään saavuttuamme olivat tikapuut, jotka oli jätetty nojaamaan korkeaan mäntyyn. Koska onni siis potkaisi meitä moisella sattumalla päätimme oitis kiivetä tikapuita pitkin männyn oksalle. Arvelimme, että näköalamme avartuisi suunnattomasti korkealla ollessamme ja totta totisesti; sieltähän näki vaikka minne.

Olin juuri saanut kaukoputkeni kohdennettua kohti kylän mattolaituria, jossa Karjusen sikatilan pikkupiika oli mattopyykillä – aijaijaijai mikä näky – kun jostain syystä kunnon apteekkari putosi puusta. Puun juurelta hän vaivoin sai tuskissaan huikatuksi, että ”jalka, pentele, tais mennä!” Onneksi minä, eli siis lääketieteen edustaja, olin paikalla ja laskeuduinkin niin nopeasti kuin kykenin alas puusta ja riensin diagnosoimaan apteekkarin mahdollisen sairauden laadun. Tovin jalkaa tutkittuani totesin se on olevan ruhossa kiinni mutta kipeän.

Eipä ollut apteekkarista kävelijäksi. Onneksi olemme molemmat varsin kokeneita eränkävijöitä emmekä menneet paniikkiin. Päätimmekin siis, ettemme lähde harhailemaan metsään ja siten eksymään lopullisesti. Pahimmassa tapauksessa päätyisimme vain kulkemaan ympyrää, mikä muutenkin olisi ollut vaikeaa ja väärä ratkaisu ottaen huomioon, ettei apteekkari pystynyt kävelemään. Mietimme vakavina tilannetta ja lopulta päädyimme siihen, että jäämme rauhallisena istumaan puun alle ja alamme huutaa apua. Siinä huutelun välissä voisimme nauttia mukanamme tuomaamme virvoketta jota leikkisästi kutsumme hopeateeksi.

Ennen ensimmäistäkään avunhuutoamme kuulimme jonkun lähestyvän meitä. Hetkisen kummankin sydänalaa kouraisi pelko, että aiemmin näkemämme ihmisgepardi olisi palannut kyläämme, mutta saatuamme näköyhteyden lähestyvään hahmoon totesimme tulijan olevan kuvanveistäjä Skulpturström, joka olikin tervetullut näky meidän jo hieman väsyneille silmillemme. Iloisina huikkasimme hänelle tervetulotoivotuksemme ja pyysimme häntä liittymään seuraamme. Kaivoin repustani hänellekin hopeateetä eikä kuvanveistäjä pannut lainkaan pahakseen tarjoiluani. Olimmehan usein ennenkin – siis apteekkari Pillerstöm ja kuvanveistäjä Skulpturström kuten myös kauppias Butikenström kera eläinlääkäri Veternerströmin – nauttineet hauskoista hetkistä hopeateen kera apteekin takahuoneessa. Virvoketta siemaillessamme kuvanveistäjä Skulpturström kertoi, ettemme arveluistamme huolimatta suinkaan olleet keskellä aarniometsää vaan itse asiassa hänen ateljeensa takapihalla ja löytämämme tikkaat olivat hänen. Tämä tieto helpotti jatkotoimenpiteitämme suunnattomasti ja päätimmekin kuvanveistäjän kanssa, että kaksissa miehin raahaisimme apteekkarin kuvanveistäjän ateljeehen ja kipsaisimme jalan oma-aloitteisesti. Se jos mikä edistäisi paranemista oleellisesti.

Saatuamme kelpo apteekkarin onnistuneesti kuvanveistäjän sohvalle aloimme sekoittaa kipsiainetta. Sekoittamisemme aikana apteekkari silkasta järkytyksestä nukahti sohvalle mikä osaltaan helpotti työtämme. Kuvanveistäjän ja itseni aikaansaama jalan kipsaus oli sekä lääketieteellisesti ottaen onnistunut että erittäin taiteellinen. Ainoa pieni haittapuoli siinä oli vain se, että apteekkari herättyään väitti meidän kipsanneen väärän jalan ja ilmaisi siitä voimakkaan mielipahansa. Tästä hieman tuohduimme mutta aikamme asiasta keskusteltuamme tulimme kaikki siihen tulokseen, että poistaisimme väärän jalan kipsin ja kipsaisimme oikean jalan.

Oikean eli kipeän jalan kipsaus sujui rutiinilla mutta poistaessamme kipsiä väärästä jalasta sattui kuvanveistäjälle pieni lipsahdus ja hän taltallaan mursi jo kertaalleen kipsatun väärän jalan.

Tässä vaiheessa yhteistuumin päätimme soittaa kolleegani ja ystäväni eläinlääkäri Veterinerströmin paikalle joka ongelmamme kuultuaan riensikin paikalle vapaapalokunnan ensiapuryhmän kanssa ja vei apteekkarin mukanaan sairaalaan jossa hänen molemmat jalkansa hoidettiin ja kipsattiin uudelleen.

Vaikka apteekkarin molemmat jalat ovat nyt kipsissä eikä hän siten pääse vähään aikaan havainnoimaan kanssani ei hän kanna minulle eikä Skulptuströmille kaunaa. Miten voisikaan, mehän hoidimme ensihoidon esimerkillisesti. Ja näin meidän kesken, ei Pillerstöm ihan kaikkea edes muista.


Ilmoita tämä viesti
Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
ViestiLähetetty: 08.09.2011 13:50 
Poissa
***
Avatar

Liittynyt: 02.12.2008 21:42
Viestit: 13867
Tänään lienee entisten kaivelupäivä. Tämmöisiäkin dunnelmia on tullut pistetyksi kirjalliseen muotoon vuonna 2008.

Kapina

Se on meikäläisen kapina sellaista että menee kalliolle istumaan ja heiluttelee jalkojaan vaikka äiti on kieltänyt. Istuu kylmällä kivellä ja laulaa sellaisia lauluja joita on kielletty laulamasta.

Se kapina on sitä, että kapinoi juomalla rommia aamulla kello 07.30 vaikkei edes pidä rommista, vain siksi, että se on kielletty.

Kapinoi sitä vastaan, että on oppinut jo sataviisikymmentä (150) vuotta
sitten, miten kirjoitetaan sadasviideskymmenes sekä numeroilla että
kirjaimilla. 150:s. Hah!

Kapinoi sitä vastaan, että joku menee muuttamaan virsien
sävelet ja pilkutussäännöt vain sen takia, että luulee tietävänsä enemmän kuin häntä ennen eläneet ja tietäneet.

Jos ei tässä ole jo aihetta riittämiin juoda rommia vaikka ei
siitä pidäkään kello 07.30 ja mennä istumaan kylmälle kalliolle
heiluttelemaan jalkojaan vaikka se on kielletty, niin ei missään.

Ja laulamaan vaikka ei osaakaan.


Ilmoita tämä viesti
Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
ViestiLähetetty: 10.09.2011 02:32 
Avatar
Tämän runon haluaisin kuulla kansakouluaikaisen opettajani lausumana

Pallokentällä

Näin: pallokentän laitaan
eräs rampa poikanen
oli seisahtunut alle
sen suuren lehmuksen.

Hän seisoi nurmikolla,
nojas kainalosauvoihin;
pelin tiimellystä katsoi
hän silmin kuumeisin.

Yli aurinkoisen hiekan,
johon lehmus varjon loi,
moni riemukas huuto kiiri,
moni kirkas nauru soi.

Pojat juoksivat notkein säärin
yli pallokentän sen.
Eräs seisoi hievahtamatta,
eräs raajarikkoinen.

Vaan hänkään totisesti
ei muistanut sauvojaan.
Oli haltioitunut hehku
hänen kalpeilla kasvoillaan.

Ilost’, innosta värähtelevän
hänen sieraintensa näin
joka kerta, kun maila pallon
löi puiden latvoja päin.

Rajaviivan takaa milloin
joku rohkeni juosta pois,
oli niinkuin lehmuksen alta
eräs myöskin juossut ois –
kuin jättänyt ramman ruumiin
olis sielu poikasen
ja syöksynyt kilpasille
kera toisten, riemuiten.

Hän askelen astui – mutta
kuin unesta havahtain
näki itsensä... Oikea jalka
oli kuihtunut tynkä vain.

Pojat juoksivat notkein säärin
yli pallokentän sen,
mut lehmuksen alla seisoi
eräs raajarikkoinen,
joka, ruumis tärisevänä,
iho harmaana kääntyi pois
kuin ruskean nutun alla
sydän pakahtunut ois.

Yhä riemukas huuto kiiri,
yhä kirkas nauru soi
yli aurinkoisen hiekan,
– johon lehmus varjon loi.

Uuno Kailas
-Paljain jaloin, 1938.


Ilmoita tämä viesti
Ylös
  
Vastaa lainaamalla  
ViestiLähetetty: 10.09.2011 02:42 
Avatar
Umbrella kirjoitti:
Kapinoi sitä vastaan, että joku menee muuttamaan virsien
sävelet ja pilkutussäännöt vain sen takia, että luulee tietävänsä enemmän kuin häntä ennen eläneet ja tietäneet.

Jos ei tässä ole jo aihetta riittämiin juoda rommia vaikka ei
siitä pidäkään kello 07.30 ja mennä istumaan kylmälle kalliolle
heiluttelemaan jalkojaan vaikka se on kielletty, niin ei missään.

Ja laulamaan vaikka ei osaakaan.


Aivan oikein, on asioita joita voi muuttaa...sellaisia asioita on tosi paljon,mutta on asioita joita ei saa muutaa,peniälyinen ei huomaa näiden välillä mitään eroa ja suuressa innossaan ja puhkusaan muuttaa kaiken niin ettei enää tuntisi entisekseen

Riittäväksi syyksi kelpuutetan hyvinkin vähäinen syy,ja jos ei syytä löydy niin miksipä ei syytönkin voisi hörppiä rommia Kylmällä kalliolla ei ole tyttölasten hyvä istua,siinä tulee herkästi tulehdus etupyllyyn


Ilmoita tämä viesti
Ylös
  
Vastaa lainaamalla  
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 13 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa


Voit kirjoittaa uusia viestejä
Voit vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Hyppää:  
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia